Veeti tuli meille vähän niinkuin "yllätyksenä". Edellisen koiran menehtymisestä Veetin tuloon ehti kulua vain puolisen vuotta, vaikka aluksi olimme varmoja, että enää ei koiraa tähän talouteen tulisi. Pikkuhiljaa ajatus kuitenkin lähti kehittymään ja pian jo tutkiskelimme nettiä uusien pentueiden varalta. Rotu toki vaihtui moneen kertaan, mutta yhden sheltin omistaneena tämä tuntui oikealta valinnalta. Metsästyskoiraa emme halunneet ja kokokin sheltillä on sopiva.
Joulun aikoihin löysin sitten netistä Ninan ja Myhappinessin sivut. Selailtuani hetken huomasin pienenpienen Veetin ja ilmoituksen, että se etsii vielä kotia. Luulen, että olimme kaikki myytyjä heti, kun näimme Veetin kuvat sivuilla. Etenkin kun kuulimme Ninalta sen luonteesta, tiesimme että Veeti olisi täydellinen meille. Muutaman päivän kuluttua sitten jo lähdimmekin koko päivän reissulle hakemaan pikkuista koiravauvaa Pietarsaaresta.
Ruuti sen sijaan oli suunniteltu lisäys perheeseen. Veeti on luonteeltaan rauhallinen, hiljainen ja lutuinen sylivauva, joten päättelimme, että Starin seuraavastakin pentueesta voisi löytyä meille sopiva pentu. Ensimmäisellä kerralla, kun näin Ruudin, sanoin heti, että tämän nimeksi sopii täydellisesti Ruuti ja se tulee vielä aiheuttamaan ongelmia :D Ruuti täydentää perhettä täydellisesti, sekin viihtyy rapsuteltavana ja huomion keskipisteenä, mutta on selkeästi ilkikurisempi kuin isoveljensä. Sillä on myös välillä aivan tuhottomasti energiaa, jota se ei aina välttämättä pura ihan oikeisiin asioihin. Pohjimmiltaan Ruuti on kuitenkin todella kiltti ja terve, mikä on ollut meille koiranhankinnassa erittäin tärkeä kriteeri.
Kiitos siis Ninalle näistä molemmista karvaturreista, ne ovat juuri sellaisia kun vain omistajat voivat toivoa <3 Tässä alla vielä molempien pentukuvat lumen keskellä näin ensilumen kunniaksi. Arvatkaapa kumpi on kumpi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti