Sijoituskuvat

Kuvat ottanut Satu Tuominen.

VSP -pentu

Kävimme lauantaina shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttelyssä. Veeti meni yhdellä päivällä vielä nuorempiin pentuihin, joissa osallistujia oli viisi. Vanhempia urospentuja oli ainoastaan kaksi. Tuomarina meillä toimi Nina Janger. Näyttelypäivä alkoi hieman kiireessä, kun eksyimme matkalla paikalle muutamaankin otteeseen. Onneksi löysimme kuitenkin perille ja Nina sai siistittyä Veetin ennen kehää.

Kehässä Veetin esitti Nina -kasvattaja ja vaikka näyttelytreenit ovat jääneet kovin vähälle niin esiintyminen sujui mallikkaasti ja siitä mainittiin vielä erikseen arvostelussa. Kiitos siis Nina paljon esittämisestä! Veeti pärjäsi omassa luokassaan loistavasti ja ylitti odotukset jo sijoittumalla siinä ykköseksi. Olimme aivan täpinöissämme! Vanhempien urosten voittaja oli mielestämme todella kaunis emmekä uskaltaneet toivoa mitään, mutta niin vain tuomari osoitti Veetille ykkössijaa ja parhaan urospennun titteliä! Odottelimme muutaman tunnin narttupentujen arvostelun loppumista, jonka jälkeen Veeti pääsi vielä käväisemään kehässä kaunista soopelinväristä vanhempien narttupentujen ja lopulta kaikkien narttupentujen voittajaa vastaan. Tällä kertaa Veeti jäi kuitenkin kakkoseksi ja oli upeasti VSP -pentu! Tässä vielä arvostelu:

"Lähes 7kk vanha. Mittasuhteiltaan oikea. Selvä sukupuolileima. Leikkaava purenta. Kauniit korvat ja silmät. Ikään sopiva runko. Erinomainen eturinta. Kaunis ylälinja. Hieman lyhyt häntä. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu ikäisekseen erinomaisesti joka suunnasta. Ryhdikäs esiintyminen. Erinomainen väritys."

Veeti katsoo mallia viereisestä kehästä

Veeti ja vanhempien urospentujen voittaja



ROP ja VSP -pennut (valitettavasti Veetin innostus seisomiseen oli ehtinyt jo hiipua:D ) Kaksi viimeistä kuvaa (c) Hilppa Järvinen

Sijoituskuvat Veetistä löytyy täältä:
https://plus.google.com/photos/108455581494667935564/albums/5870150093745835665

Sunnuntaina Veeti pääsikin sitten taas olemaan oma itsensä eli riehuva pikkupentu. Alla hieman kuvia päivän leikeistä:)

Joku sai hepulin:D

Orava..

Veeti pääsi myös leikkimään naapurin uuden mäyräkoirapentu -Kiran kanssa.

Kohti erikoisnäyttelyä

Johan on aikaa viime päivityksestä ehtinytkin vierähtää, pahoittelen!

Viime päivät olemme viettäneet Veetin kanssa tulevaan näyttelyyn valmistautuen. Kiitokset jälleen Hilpalle trimmistä ja vinkeistä, Veetistä tuli kertaheitolla todella paljon siistimmän näköinen! Eilen myös pesin Veetin kasvattaja Ninan ohjeiden mukaan, jotta se ei olisi aivan rapainen huomisessa näyttelyssä. Nyt onkin kotona sitten siisti koira, jota ei raaskisi viedä ollenkaan ulos rapaan ja sateeseen!:)

Elämä pikkuherran kanssa on sujunut leppoisasti. Olemme tutustuneet paljon uusiin koiriin sekä ihmisiin ja Veetistä onkin tullut oikein sosiaalinen tapaus. Sen mielestä kaikki vastaantulijat haluavat ehdottomasti rapsuttaa häntä ja kaikki koirat aivan välttämättä leikkiä hänen kanssaan. Muutamaan otteeseen Veeti onkin päässyt riehumaan naapurin Raakel -cockerin kanssa, minkä lisäksi toiseen naapuriin on muuttanut aivan ihastuttava mäyräkoiravauva (joka on tosin vielä liian nuori leikkikaveriksi). Aamulenkillä törmäsimme myös naapurustoon kultaiseen noutajaan, cavalier kingcharlesinspanieliin sekä espanjanvesikoiraan, joita kaikkia Veeti yritti kovasti kutsua leikkiin.

Leikkimisen sijaan olemme kuitenkin pyrkineet keskittymään niin ihmisten, koirien kuin polkupyörienkin ohittamiseen ilman hyppimistä ja pomppimista. Ihmisten kanssa tämä onnistuu ilman namiakin useimmiten helposti, mutta koiren ja polkupyörien kanssa on vielä hieman tekemistä. Pyörät ohittuvat helposti namin kanssa ja useimmat koiratkin hieman kauempaa. Kuitenkin jo ohituksen tapahduttua Veeti tahtoo usein lähteä katsastamaan, kuka meidät oikein ohitti ja ajoittain myös hieman haukkuu perään. Onkin ollut jännä huomata, että sisällä Veeti on lähes aina hiljainen eikä hauku, mutta ulos mentäessä pikkupojan suu tahtoo jatkuvasti käydä.

Olemme keskittyneet viime aikoina paljon myös luoksetulon ja muun perustottelevaisuuden kehittämiseen. Ilman häiriötekijöitä luoksetulo onkin jo täysin varma, mutta suurempien häiriötekijöiden osuessa paikalle on Veeti usein täysin kuuro. Tosin tänä aamuna olin kovin ylpeä, kun Veeti otti minuun kaksi kertaa kontaktin kutsuessa, vaikka mäyräkoiran pentu oli vain n. 10 metrin päässä. Tämäkin ilo oli kuitenkin lyhytaikaista, sillä ohitettuamme pennun, Veetin korvat katosivat ja se olisi mielellään lähtenyt toisen perheen matkaan kotiintulemisen sijaan.

Kotioloissa Veeti on huomionkipeä ja herttainen pikkumies, joka haluaisi jatkuvasti olla rapsutettavana ja huomion keskipisteenä. Se tuo jatkuvasti lelujaan näytille ja huomiotta jätettäessä se tyytyy järsimään luitaan tai kuljettamaan oman petinsä mieleiseensä paikkaan päiväunia varten. Helpompaa koiraa emme voisi toivoa. Ainoastaan yhdet kuulokkeet Veeti on syönyt hajalle ja tällöinkin istuimme tyytyväisinä sohvalla Veetin järsiessä lattialla "luuta".

Viikonloppuna sitten uutta päivitystä huomisesta näyttelystä, toivottavasti kuvien kera:)