Veeti Jyväskylän näyttelyssä

Ruuti vietti viikonlopun miesten kesken mökillä, kun Veeti ja naiset suuntasivat kohti Jyväskylää. Sunnuntaina Veeti pääsi käväisemään kehässä, mutta tälläkään kertaa pää ei ollut tuomarin mieleen ja täten Veeti sai laatuarvosanaksi H:n. Tuomarina oli Aramis Joy Lim Australiasta.

"Masculine male with excellent ear set. Strong muzzle. Would like better eye shape and little bit bigger eyes. Would like a little bit less stop. Well proportioned body with good bone. Very good reach of neck. Moves well, good reach and drive. Excellent temperament."

Veeti esiintyi erinomaisesti Annen esittämänä. Näyttelypaikalle tullessa se oli hieman levoton ja hermostunut, mutta loppupäivän makoili tyytyväisenä tutkaillen ympäristöä. Kehässä se jaksoi keskittyä hyvin ja ottaa kontaktia tuomariin. Tuomari tutkikin koirat todella perusteellisesti ja kirjoitutti pitkät arvostelu. Olemmekin todella iloisia, että oikeastaan kaikesta muusta kuin päästä Veeti sai yksinomaan erinomaista palautetta.

Talvi ja lunta ja mitä muuta

Tullessani töihin talven ensihiutaleet  laskeutuivat maahan ja aloin poihtimaan talven riemua. Aikaisempina vuosinahan perheeseemme on tullut uusi jäsen kaksi vuotta peräkkäin, joten mistäs sitä tietää, vaikka tänäkin talvena olisi ylläreitä tiedossa.

Veeti tuli meille vähän niinkuin "yllätyksenä". Edellisen koiran menehtymisestä Veetin tuloon ehti kulua vain puolisen vuotta, vaikka aluksi olimme varmoja, että enää ei koiraa tähän talouteen tulisi. Pikkuhiljaa ajatus kuitenkin lähti kehittymään ja pian jo tutkiskelimme nettiä uusien pentueiden varalta. Rotu toki vaihtui moneen kertaan, mutta yhden sheltin omistaneena tämä tuntui oikealta valinnalta. Metsästyskoiraa emme halunneet ja kokokin sheltillä on sopiva.

Joulun aikoihin löysin sitten netistä Ninan ja Myhappinessin sivut. Selailtuani hetken huomasin pienenpienen Veetin ja ilmoituksen, että se etsii vielä kotia. Luulen, että olimme kaikki myytyjä heti, kun näimme Veetin kuvat sivuilla. Etenkin kun kuulimme Ninalta sen luonteesta, tiesimme että Veeti olisi täydellinen meille. Muutaman päivän kuluttua sitten jo lähdimmekin koko päivän reissulle hakemaan pikkuista koiravauvaa Pietarsaaresta.

Ruuti sen sijaan oli suunniteltu lisäys perheeseen. Veeti on luonteeltaan rauhallinen, hiljainen ja lutuinen sylivauva, joten päättelimme, että Starin seuraavastakin pentueesta voisi löytyä meille sopiva pentu. Ensimmäisellä kerralla, kun näin Ruudin, sanoin heti, että tämän nimeksi sopii täydellisesti Ruuti ja se tulee vielä aiheuttamaan ongelmia :D Ruuti täydentää perhettä täydellisesti, sekin viihtyy rapsuteltavana ja huomion keskipisteenä, mutta on selkeästi ilkikurisempi kuin isoveljensä. Sillä on myös välillä aivan tuhottomasti energiaa, jota se ei aina välttämättä pura ihan oikeisiin asioihin. Pohjimmiltaan Ruuti on kuitenkin todella kiltti ja terve, mikä on ollut meille koiranhankinnassa erittäin tärkeä kriteeri.

Kiitos siis Ninalle näistä molemmista karvaturreista, ne ovat juuri sellaisia kun vain omistajat voivat toivoa <3 Tässä alla vielä molempien pentukuvat lumen keskellä näin ensilumen kunniaksi. Arvatkaapa kumpi on kumpi ;)

Veeti mökillä

Tällä kertaa ainoastaan muutama kuva mökkireissulta syyskuulta.

Agilitya ja sairastelua

Veeti on käynyt nyt kahdissa mölliagility -kilpailuissa Pirkko -äidin kanssa. Molemmista on valitettavasti tullut hylätty, mutta tästä on hyvä lähteä eteenpäin kunhan Veeti pääsee johonkin ryhmään taas treenaamaan. Kesällä Veeti on päässyt onneksi treenaamaan Toijalassa lähes yksityisillä tunneilla ja monessa asiassa on menty eteenpäin. Nyt vielä häiriötekijöihiin totuttelemista niin agilityura saadaan kunnolla käyntiin.

Itse olen sairastellut koko viikon ja päättänyt aikani kuluksi vähän kuvailla poikia. Tässä hieman hyvin epätuottoisan viikkoni tuotoksia. Tällä kertaa kuvauskohteena on toiminut Ruuti ja kuvausympäristönä lähinnä kodin lämpö :)

Mä oon niiin cool ja ihan kingi!

Kukaan ei leiki mun kanssa.. eikä Veetikään tuu viereen nukkumaan.

Hieman ylivalottunutta kuvaa tämän päivän lenkiltä

Riemuloma mökillä

Pojat ovat saaneet viettää koko kuuman kesän mökillä. Itsekin pääsin maalaiselämän tunnelmaan viikonloppuna ja tulipa reissulta napsaistua myös muutama kuva.

Yhdessä kuljemme näin, aina rinnakkain.. 

Joskus näinkin pääsee käymään.. Mihin se veli oikein tuota keppiä kuskaa, ei jaksa edes lähteä perään.

Täällä me odotellaan, jos vaikka pääsis baanalle!

Bring it on!

Mitään en oo riehunu, mistä niin päättelet!

Joko pitää lähteä kotiin? Huoh.. kai se täytyy.

Kameran testailua

Sain lainaksi Canonin D50 rungon kera todella hyvän objektiivin. Kiitos Mäkkärille paljon kameran lainasta! :) Valitettavasti testailusta todellakin näki, että kyseessä oli testailu, sillä kuvat eivät tahtoneet onnistua. Löysin yhden asetuksen vasta kotipihassa, joten kuvien valotusta piti hakea aikalailla muilla asetuksilla. Tässä kuitenkin muutama kuva, Veetistäkin pitkästä aikaa hieman seisotuskuvaa.

Veeti ja Ruuti nauttivat vapaanjuoksemisesta, vaikka mökillä saavat sitä koko kesän tehdäkin. Ruuti on valitettavasti silloin tällöin ontunut vasenta takajalkaansa, mutta lääkäri ei rokotusten yhteydessä löytänyt vikaa ja välillä jalka vaikuttaa olevan normaali eikä ontuminen kestä välttämättä kauaa. 

Juhannus kuvina

Lisää otoksia myöhemmin.