Näyttelytreeniä

Taas yhden kauniin talvipäivän kunniaksi päätimme käydä pitämässä pihalla pienet näyttelytreenit. Alla olevista kuvista (jotka ovat siis ihka oikeassa järjestyksessä) voitte kaikki päätellä, kuinka hyvin ne menivät.. :)

Näinkö kahdella jalalla?

Tää olikin paljon hauskempaa!

No kokeillaanpa uudestaan.. onks nyt hyvä?

Eeei, tää oli paaaljon kivempaa!

Ei sen taida kuulua ihan näinkään mennä, vai?

Saatiinpa sitten yksi kunnon seisontakuvakin, vaikka Veeti seisookin miten seisoo.. mutta seisoopa kuitenkin!!

Näin on helpompi poseerata!

Töpöhäntäinen sheltti? :O

Mami, voiks mä mennä tonne alas?

Uskaltaiskohan sitä..

Kato, mä menin askeleen alaspäin! Ja jo oli ylpeää poikaa;)

Kauniita talvipäiviä

Niitä on viime aikoina riittänyt, mutta myös pakkaset ovat olleet sen mukaisia. Veetilläkään ei ole vielä ihan tarpeeksi karvaa suojaamaan sitä tuulelta ja tuiskulta eikä sen mielestä takin kanssa ulkoilu ole yhtään hauskaa, joten viikonloppuna olemme tyytyneet lyhyempiin lenkkeihin ja pihalla temmeltämiseen. Tämä onkin oikein mukavaa, kun välillä pääsee sisälle lämmittelemään ja sitten taas saa kurvailla lumikasojen yli täydellä vauhdilla!

Kauheasti kuviakaan en ole päässyt ottamaan, kun pakkanen kangistaa sormet muutamassa minuutissa. Muutama otos tältä päivältä kuitenkin pihalta saatiin, vaikka edelleen odottelemme sitä seisotuskuvaa, joka on tässä ollut tulossa jo pidemmän aikaa:D Noo, ehkä me vielä siihenkin pääsemme. Pitäisi kuitenkin ennen erkkaria harjoitella kehäkäyttäytyminen sellaiseen kuntoon, että kehdataan mukaan ilmoittautua.

Possupukki koki kovia..

32 cm ja 5,9 kg

Veeti mitattiin eilen ja korkeutta pojalta löytyy tällä hetkellä aika tasan 32 cm. Aika sopivassa kasvuvauhdissa siis tunnutaan olevan. Painoakin on kertynyt jo 5,9 kg, vaikka ei tuo ripakinttu siltä välttämättä näytäkään. Alla olisi myös hieman kuvakollaasia Veetin "näyttelytreeneistä", joista ei tällä kertaa yhtään edustuskelpoista siesotuskuvaa valitettavasti saatu otettua. Sen sijaan muita kuvia tuli senkin edestä ja Veetikin alkoi tottua kameran räpsimiseen ja oppi ehkä jo vähän poseeraamaankin;)

Näin tuntui tapahtuvan niiin kovin usein.. juuri kun Veeti istui nätisti ja kuvaaja otti kameran käteen niin pentu päätti tehdä lähempää tuttavuutta linssin kanssa:)

Kuvapäivitystä

Muutama kuva lumisateiselta viikonlopulta. Veeti on jo hyvin omaksunut pihan omaksi alueekseen ja kiipeilee mielellään lumikasojen päälle tutkimaan maailmaa. Kuten huomaatte, kuvat on otettu ennen korvien liimausta:)

Kotiutumista ja korvien liimausta

Veeti saapui Espoon paritaloasuntoon melkein heti joulun jälkeen. Selailin jouluaattona mielenkiinnosta shelttikasvattajien sivuja, olemmehan jo kesästä asti pohtineet uuden koiran ottoa Viljami -tollerin kuoltua vierasesineen aiheuttamiin komplikaatioihin. Päädyin googlen kautta Nina Peltomaan Myhappiness -kennelin sivuille ja pennut -osiosta löysin kaksi pentua myytävänä. Eikun sitten vain näyttämään muulle perheelle näiden suloisten otusten kuvia ja soittelemaan Ninalle. Kaikki kävi todella nopeasti ja jo muutaman päivän kuluttua ensimmäisestä soitosta lähdimme ajelemaan Pietarsaareen. Matka kesti kuusi tuntia suuntaansa ja kaikki tuntui liian hyvältä ollakseen totta.

Kotimatka sujui erinomaisesti ja Veeti nukkui tyytyväisenä vuoronperään minun ja isäni sylissä. Muutaman kerran Veeti oksensi, mutta muuten ei vinkumista, ei paniikkia, ei kertakaikkiaan mitään ja jo siinä vaiheessa pohdimme, voiko näin helppoa koiranpentua ollakaan?

Kotiutuminen tapahtui suht nopeasti, vaikka edelleen Veeti aristeelekin hieman tiettyjä asioita. Se on kuitenkin todella nopea oppimaan eikä ole saanut muuta tuhoa aikaan kuin purkanut pari lankaa keittiön matosta. Veeti on jo tutustunut naapuruston koirakantaan ja oppinut tekemään hätänsä ulos suuren osan ajasta.

Eläinlääkärilläkin Veeti oli todella reipas ja vasta rokotuksen aiheuttama kirvely sai sen kiipeämään syliin. Muuten se istuskeli tyytyväisenä eläinlääkärin tutkittavana ja nuuskutteli kiiinnostuneena paikkoja. Eläinkaupasta Veeti löysi heti ensimmäisenä tiensä herkkuluiden luokse ja otti kaiken irti saamastaan huomiosta. Meinasi jäädäkin kauppaan, kun pelottavat liukuovet estivät ulospääsyn, vaikka sisääntulo onnistui ilman suurempia ongelmia,

Korvien liimaus

Eilen Veeti joutuikin ensimmäisen kovan paikan eteen, kun se pääsi korvien liimaukseen. Eipä poika kuitenkaan ollut moksiskaan, ihmetteli vain, mitäs tököttiä tuommoinen valkoinen oikein on. Nyt on sitten siistit korvat, kiitos Hilpan!:)

Kotisivut

Veetille on seuraavien viikkojen aikana tulossa myös kotisivut, joten seuraatkaapas blogia niin ilmoittelen täällä, kunhan sellaiset valmistuvat. Alla muutamia kuvia Veetin tähänastisesta kotiutumisprosessista ja ajasta täällä Saaristen perheessä.

Saisko jo sitä namia? Veeti osaa jo istua, mennä maahan ja antaa tassua yleishyödyllisten käskyjen lisäksi.

Vielä toinen korva pystyssä

Veetin ensimmäisiä päiviä