Elämä on leikkiä

Veeti pääsi tänään juoksentelemaan naapurissa asuvan 8 kuukautta vanhan cockerineiti Raakelin kanssa. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, jouduin käyttämään kännykkäkameraani järkkärin ollessa kotona. Lapsilla oli oikein hauskaa ja nyt Veeti nukkuu tyytyväisenä maha täynnä ruokaa ja on varmasti loppuillan väsynyttä poikaa.

Veetiltä leikattiin tänään myös tassuista ylimääräisiä karvoja pois. Alun pelokkuuden jälkeen Veeti tyytyi kohtaloonsa ja ihmetteli tyytyväisen oloisena karvojen tipahtelua lattialle. Huomenna on sitten jälleen vuorossa kynsien leikkuu. Ei ole ihan Veetin lempihommaa, mutta eiköhän siitäkin selvitä:)

Lähipäivinä olisi myös tarkoitus saada Veetistä jälleen edustuskelpoinen seisotuskuva. Eilisessä mittauksessa Veeti oli hieman yli 35 cm korkea, joten ihan sopivan kokoinen pitäisi pojasta tulla.

Lisäksi Veeti on oppinut viime aikoina uusia temppuja. Nykyisin se osaa mm. laittaa etujalat ristiin maatessaan, sanoa moimoi sekä seurata (vaikka tätä ei tarvinnut juurikaan opettaa). Veeti on todella innokas oppimaan uutta, mutta huomaa, että keskittymiskyky ei ole vielä ihan täysin kehittynyt. Lisäksi Veeti turhautuu nopeasti mikäli se ei heti ymmärrä, mitä siltä haetaan. Toisaalta tämä on hyödyllistä uusia temppuja opetellessa, sillä välillä Veeti tekee aivan vahingossa jotakin, josta saadaan jalostettua jokin kiva temppu. Reippaalla palkkaamisella ja rauhallisella kehumisella Veeti jaksaa kuitenkin tehdä yllättävänkin paljon toistoja. Kontaktiharjoituksissa Veeti osaa keskittyä todella hyvin ja onkin oppinut nopeasti homman juonen sekä tarjoaa hyvin kontaktia myös vastaantulijoille herkkujen toivossa;)

Lunta tupaan!

Viime päivinä täällä Etelä-Suomessa olemme saaneet "nauttia" runsaista lumisateista. Onhan se tietenkin ihan mukavaa, että lunta on maassa, mutta liika on liikaa. Ainakin yksi herrasmies tuntuu tosin olevan sitä tyytyväisempi mitä enemmän tuota valkoista materiaalia löytyy. Veeti rakastaa juosta penkkojen päällä ja möyhiä lumessa. Se on jopa keksinyt uuden leikin, jossa se ryömii ulkoportaita alas auraten samalla monenkymmenen sentin lumikerrosta pois tieltä etutassuillaan.

Me kaksijakaiset emme ole välttämättä ihan niin innoissamme talvisäästä. Autot jäävät parkkipaikoille jumiin ja työmatkaan kuluu tupla-aika normaaliin verrattuna. Lisäksi saamme jatkuvasti huhkia lumitöissä, joihin Veeti tietenkin ottaa osaa hyppimällä juuri luotuihin kasoihin ja lennättäen lumet jälleen pitkin poikin pihaa. Mutta mitäpä tuosta, pääasia että poika nauttii elämästä;)

Olemme kuitenkin päässeet kantavan lumen myötä hyödyntämään läheisen golf -kentän avaraa lyöntialuetta. Veeti on päässyt päivittäin juoksemaan vapaana ja riehumaan sekä yksin että kavereiden kanssa. Alla muutama kuva tämänpäiväiseltä lenkiltä - valitettavasti Veetin poseeraustaidot ja kameran tarkennus riittivät ainoastaan muutaman hassuun istumakuvaan.

Maailmalla matkailua ja näyttelytreeniä

Viime sunnuntaina Veeti pääsi kokeilemaan, minkälaista elämä isossa maailmassa on. Lähdimme sunnuntaina käymään Helsingin keskustassa Kampin kauppakeskuksessa, jossa siskoni on töissä Mustissa ja Mirrissä töissä. Veeti pääsi ensimmäistä kertaa matkustamaan bussissa, kuvatodisteita alapuolella. Vaikka se ei oikeastaan pidä autossa matkustamisesta niin bussissa Veeti tuntui viettävän mielellään aikaansa. Menomatka meni ympäröivää maailmaa ja ihmisiä ihmetellessä ja takaisintulo sujui nukkuen.

Kampista löysimme tuliaisiksi uudet valjaat sekä remmin. Lisäksi Veeti bongasi kaupan hyllystä ihanan kettulelun, josta onkin tullut uusi lempparilelu. Onneksi pääsimme lähtemään takaisin kohti Espoota aikaisin, sillä muutama tunti lähtömme jälkeen kauppakeskuksessa oli tulipalo juuri Mustin ja Mirrin viereisessä ravintolassa. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin, vaikka kuulemma tilanne olikin ollut aika sekava vartijoiden huutelun ja sprinkelereiden aiheuttaman monsuunin lomassa.

Mitäköhän tuolla ulkona on?

Paaaaljon herkkuja!!

Veeti ihmettelee hälinää

 Tänä sunnuntaina touhuttiin sitten näyttelytreenien parissa. Veeti pääsi kahdeksan cockerspanielin ja yhden englanninsetterin kanssa loistaviin Espoon Koirakeskuksen tiloihin muutamaksi tunniksi. Vaikka emme ole ihan hirveästi harjoitelleet niin Veeti ymmärsi nopeasti kehäkäyttäytymisen idean ja juoksi hienosti sekä silloin tällöin malttoi seisoa nätisti paikoillaan. Pöytä oli aluksi todella pelottava ja myös vaihtuvat tuomarit tuottivat nuorelle pojalle päänvaivaa, mutta loppua kohden Veeti kiersi kehää jo melkein show -koiran elkein. Alla pieni videonpätkä ja muutama hieman huonolaatuinen kuva.

Viimeiset puoli tuntia koirat saivat leikkiä vapaana. Veeti ja puolivuotias englanninsetterityttö Tilda tuntuivat loukkaantuneen rotukavereiden puutteesta ja lyöttäytyivät yhteen. Pian kuitenkin cockereiden seura kelpasi, vaikka vielä Veeti ei oikein leikkiin uskaltautunutkaan. Ehkä sitten ensi kerralla;) Kiitos kaikille osanottajille ja etenkin Tiinalle järkkäämisestä ja paikalle kutsumisesta!:)