torstai 18. huhtikuuta 2013

Kohti erikoisnäyttelyä

Johan on aikaa viime päivityksestä ehtinytkin vierähtää, pahoittelen!

Viime päivät olemme viettäneet Veetin kanssa tulevaan näyttelyyn valmistautuen. Kiitokset jälleen Hilpalle trimmistä ja vinkeistä, Veetistä tuli kertaheitolla todella paljon siistimmän näköinen! Eilen myös pesin Veetin kasvattaja Ninan ohjeiden mukaan, jotta se ei olisi aivan rapainen huomisessa näyttelyssä. Nyt onkin kotona sitten siisti koira, jota ei raaskisi viedä ollenkaan ulos rapaan ja sateeseen!:)

Elämä pikkuherran kanssa on sujunut leppoisasti. Olemme tutustuneet paljon uusiin koiriin sekä ihmisiin ja Veetistä onkin tullut oikein sosiaalinen tapaus. Sen mielestä kaikki vastaantulijat haluavat ehdottomasti rapsuttaa häntä ja kaikki koirat aivan välttämättä leikkiä hänen kanssaan. Muutamaan otteeseen Veeti onkin päässyt riehumaan naapurin Raakel -cockerin kanssa, minkä lisäksi toiseen naapuriin on muuttanut aivan ihastuttava mäyräkoiravauva (joka on tosin vielä liian nuori leikkikaveriksi). Aamulenkillä törmäsimme myös naapurustoon kultaiseen noutajaan, cavalier kingcharlesinspanieliin sekä espanjanvesikoiraan, joita kaikkia Veeti yritti kovasti kutsua leikkiin.

Leikkimisen sijaan olemme kuitenkin pyrkineet keskittymään niin ihmisten, koirien kuin polkupyörienkin ohittamiseen ilman hyppimistä ja pomppimista. Ihmisten kanssa tämä onnistuu ilman namiakin useimmiten helposti, mutta koiren ja polkupyörien kanssa on vielä hieman tekemistä. Pyörät ohittuvat helposti namin kanssa ja useimmat koiratkin hieman kauempaa. Kuitenkin jo ohituksen tapahduttua Veeti tahtoo usein lähteä katsastamaan, kuka meidät oikein ohitti ja ajoittain myös hieman haukkuu perään. Onkin ollut jännä huomata, että sisällä Veeti on lähes aina hiljainen eikä hauku, mutta ulos mentäessä pikkupojan suu tahtoo jatkuvasti käydä.

Olemme keskittyneet viime aikoina paljon myös luoksetulon ja muun perustottelevaisuuden kehittämiseen. Ilman häiriötekijöitä luoksetulo onkin jo täysin varma, mutta suurempien häiriötekijöiden osuessa paikalle on Veeti usein täysin kuuro. Tosin tänä aamuna olin kovin ylpeä, kun Veeti otti minuun kaksi kertaa kontaktin kutsuessa, vaikka mäyräkoiran pentu oli vain n. 10 metrin päässä. Tämäkin ilo oli kuitenkin lyhytaikaista, sillä ohitettuamme pennun, Veetin korvat katosivat ja se olisi mielellään lähtenyt toisen perheen matkaan kotiintulemisen sijaan.

Kotioloissa Veeti on huomionkipeä ja herttainen pikkumies, joka haluaisi jatkuvasti olla rapsutettavana ja huomion keskipisteenä. Se tuo jatkuvasti lelujaan näytille ja huomiotta jätettäessä se tyytyy järsimään luitaan tai kuljettamaan oman petinsä mieleiseensä paikkaan päiväunia varten. Helpompaa koiraa emme voisi toivoa. Ainoastaan yhdet kuulokkeet Veeti on syönyt hajalle ja tällöinkin istuimme tyytyväisinä sohvalla Veetin järsiessä lattialla "luuta".

Viikonloppuna sitten uutta päivitystä huomisesta näyttelystä, toivottavasti kuvien kera:)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti